Pääseekö tästä yli?

On tuntunu aika kamalalle. Ensimmäiset päivät huonoista uutisista oli ihan hirveät. Olin ensimmäisen päivän omalla ilmoituksella poissa töistä, koska meillä saa olla 3 ensimmäistä päivää omalla ilmoituksella pois. Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen sairaslomasta. Siellä oli aivan ihana hoitaja, joka sanoi, ettei tälle päivälle ole enää lääkäri aikoja, mutta pärjäänkö huomiseen. Ihanaa, että huolehtivat. Seuraavana aamuna tämä hoitaja soitti itse mulle ja tarjosi lääkäri ajan samalle päivälle. Kävin lääkärissä, jossa oli myös aivan ihana nuori mieslääkäri joka tuntui hyvin sympaattiselle. Sain sairauslomaa 25.2. Asti eli melkein 2 viikkoa. Soittelin samalla töihin, että nyt oon sairaslomalla tuonne asti ja palaan sitten töihin. Samalla sovittiin, jos en pääse ensi viikolla loppuarvioon niin siirretään sekin. Ja eilen laittelinkin sinne viestiä, että voidaanko siirtää se aika. En tiiä millanen olo tulee torstain jälkeen niin en pysty lupaamaan jaksanko mennä perjantaina loppuarvioon ja mulle sanottiin, että ilmoittaa pari päivää etukäteen jos ei käy.

Tänään ois ollu fysioterapia, mutta peruin sen tänäaamuna. Onneks pääsin läpi soittamalla oli taas tehty niin vaikeeks. Mulla oli 45 min aikaa soittaa ja puhelimesta vaan kuuluu, että olemme kaikki varattuja soita myöhemmin uudestaan. Soitin 40 minuuttia minuutin-parin välein ja vasta viimesillä minuuteilla vastattiin. Tosi huono systeemi, kun ei ole mitään jonotusta tai takaisin soittoa. Ei välttämättä kaikki pääse sillon läpi.

Viimeyönä heräsin pieneen jomotukseen ja yritin siinä sit jatkaa unia. Se alko kehkeytymään pikkuhiljaa kovemmaks ja kävin 1g panadolin hakemassa. Siinä selailin sängyssä puhelinta puolisen tuntia eikä vieläkään auta lääke niin kävin 600mg buranan. Jatkoin sängyssä oottelua ja keskityin olemaan rentona. Vielä kului joku puolituntia eikä vieläkään ala helpottamaan niin kävin keittämässä vettä lämpöpulloon ja jatkoin makoilua sen pullon kanssa. Siitä joku puoltuntia alko vähän helpottamaan. Ei tuntunu enää jomotteluja, mutta krampit tuntu vielä napakoille niitä tuli ja meni jonkun aikaa. Yhteensä 2 h valvoin, että sain kivut kuriin ja uskalsin käydä nukkumaan. Huomasin myös, että sillon alko kunnon verenvuoto. Ja aamulla kun nousin sängystä olin hikinen ja huomasin seisaalteen ollessa, että nyt holahtaa verta kunnolla ja kiire tuli vessaan. Tuo varmaan oli jo sitä, että alkoi mennä itse kesken. Kello on nyt 12:30 suurinpiirtein enkä oo vielä tarvinnu ottaa lisää särkylääkettä. Välillä on juilinu, mutta päivällä tämän kanssa on paljon helpompi pärjätä. Mietin saiko tuon aikaan se, kun eilen kävin kuntosalilla ja laitoin sinne kuukupin. Huomasin samantien, että alko pieni jomotus, muttei se pahaks menny. Voihan se olla, että edesauttoi tämän keskenmenon edistymistä. Mutta tarkemmin selviää sitten torstaina ultrassa. Ikävä käydä ultrassa tämmösen asian takia, kun ei ole ilon aihe. Ensimmäinen ultra oli, mutta se muuttu hyvin nopeesti. 

Tällä viikolla ois ollu vaikka mitä menoja niin onneks sain niitä peruttua. Nyt tuntuu, että haluaa olla vaan kotona ja tehdä kivoja asioita. Ahdistaa pelkästään se, että oon sairaslomalla ja ois ollu lähes jokaiselle päivälle jotakin. En ois jaksanu. Onneks eilen oli terapia. Mikähän siinäkin on, että hävettää edelleen itkeä muiden nähden. Musta tuntu, että alko mennä ihan hyvin jo tässä loppuviikkoa kohden, mutta sunnuntaina alko tuntua jo tosi raskaalle. Toki sillon kävin kummitytön ja hänen äidin kanssa keilaamassa niin varmaan se, että oli tuntosarvet kokoajan aktiivisena niin olin ihan loppu kun pääsin kotiin. En selvästikkään oo vielä kunnossa. Pärjään tän olon kanssa, mutta jos tulee jotain ylimääräistä niin en jaksa. Kotona ruoan tekeminen oli yks iso työmaa jota välttelin. Onneks sain siihen apua niin kuin pyykin pesuunkin. Kyllä tämä on ollu mulle rankempaa mitä ajattelin. 

Naistenpolilla käyntikin oli ihan kamala. Se lääkäri oli tosi tylyn ja kylmän oloinen. Ei kirjoittanu mulle ees sairauslomaa vaan sanoi, että terapiaan pitäs olla yhteydessä ja mielialalääkkeet aloittaa. Määräsi sytotecit jotka aiheuttaa supisteluja, että saataisiin limakalvo tulemaan ulos, kun se oli vielä sentin paksuinen. Ei neuvonut kivunlievitystä ellen olisi itse kysynyt ja siihenkin tuumasi, että voin ottaa buranan. Eli ei kirjoittanut mulle kipulääkkeitä. Tottakai mainitsi myös mun painosta, että se voi aiheuttaa keskenmenoja. Vaikka mun paino ei ole niin korkea, että se estäisi lapsettomuushoidot. Ja terapeutti sanoikin mulle, että en minä nyt lihava ole vaikka mulla ylipainoa onkin. Oon saanu painoa tiputettua niin, että pitkän lihaskuntoharjoittelu harrastuksen jälkeen lopetan treenaamisen ja paino tippuu vähän lihaksista. Aloitan sen uudestaan painon pysyen samana. Lopetan taas urheilun ja paino tippuu. Noin oon saanu sitä tiputettua muuten se pysyy samana. 

Bullet journal helmikuu

Tämmönen aurinkoinen talvinen puuteema löyty youtubesta niin halusin tämän toteuttaa helmikuun bujoon. Meni ikä ja terveys ettiä mikä ois sellanen teema jonka haluais maalata bujoon.

Ajattelin myös tehä tämän kuukauden näin, että sen saa käännettyä tuohon päälle. Eli laikkasin vain puolet sivusta irti. Ensimmäistä kertaa kokeilen tälleen ja tuli ihan kiva.

Tämäkin onnistu ihan kivasti. Hyvä tekniikka oli tehdä ja hyviä vinkkejä siinä youtube videolla. 

https://www.youtube.com/watch?v=-s7q6yPfj4k tässä se video jos joku muu haluaa käydä tekemässä oman version..

Toisen kerran, kun lähdin toteuttamaan näitä koivuja tuntui, etten saa onnistumaan. Meinasin jo heittää roskiin maalauksen. Enemmän tuli varjoa kuin valoa koivuihin, mutta päätin tehdä työn loppuun asti ja siitä tuli ihan kiva. Puissa on nyt ehkä enemmän auringonlaskun tuntua.

Tämä pieni piirros oli vähän nopeemmin hutaistu mutta laitoin sen myös koristamaan tätä sivua.

Tämän mieliala trackerin löysin pinterestistä ja näytti niin kivalle, että toteutin itekkin. Tämän loppuun aloin kirjoittamaan päiväkirjaa. Kuu alkaa olla lopuillaan enkä oo vielä alottanu edes maaliskuuta, mutta toivotaan että kerkeän täyttämään maaliskuun merkintöjä ja saisin sen valmiiksi. Ehkä teen vähän yksinkertaisemman kuukauden, että saan sen ajoissa valmiiksi. 

Kaikki ei oo hyvin

"En tiedä mitä ajatella. Ultra oli 5.2. Ultraaja sanoi ensin "Ainakaan kohdussa ei ole mitään. Katsotaan missä tämä raskaus sitten on." Lopulta löytyi nestepussi ja mahaa painellessa sieltä hyvin pieni alkio joka ei vastannut viikkoja mitä elettiin. Tämä olikin kohdussa muttei ollut kovin hyvin havaittavissa kokonsa vuoksi. Tämä käynti jätti enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Alunperinkään en suhtautunu tähän ultraan, että mukava mennä katsomaan. Mua pelotti alusta asti. Oisin halunnu kääntyä ovelta takasin. Oli sellanen olo, ettei tämä mene hyvin. Ultraaja ei osannut aluksi sanoa onko alkio edes kohdun sisällä. Mua mietityttää miksi se oli maanantaina vasta 6+1, kun menkoista laskettuna oisi ollu 7+4. Mä tiiän millon ovulaatio oli, kun tikutin sitä. Sikiökaiku löytyi, mutta sykkeestä ei ollu varmuutta, koska alkio oli niin pieni. Siellä liikettä näkyi, mutta kuulema oisi myös voinut olla mun omaa verenkiertoa. Heidän ultrauslaitteet ei ollu niin hyvät kuin kyssillä ja mietti laittaisko kontrolli ultraan suoraan kyssille. Mutta päätyi laittamaan viikon päähän 12.5. tuohon samaan neuvolaan ultraan ja jos alkio ei ole kasvanut niin silloin lähete kyssille."

Tuon kirjoitin viikko sitten. Tämä kuva on matkasta, kun kävelin ultrasta kotiin yksin huonojen uutisten kanssa. Viikonloppuna aloin vuotamaan vaaleanruskeaa verta ja rinnat ei enää aristanu niin paljoin kuin aiemmin. Mulla oli olo, ettei kaikki oo kunnossa, vaikka pahoinvointi jatkui. Tänään kävin kontrolliultrassa. Syke näkyi mutta hyvin hitaana eli kaikki ei tosiaan ole hyvin. Pieni on hiipumassa pois. Mun pitäis olla raskaana tällä hetkellä 8+4 mutta vastasi kokoa 6+2. Sain lähetteen KYS:iin 22.2. Jossa tarkastetaan raskauden tilanne ja mietitään jatkot. Ihan hirveää odottaa pienen hiipumista ja milloin kroppa päättää sen työntää ulos. Vai tuleeko ulos ollenkaan itse ja joudun raskauden keskeytykseen. Tämä päivä on ollu hirveä. Vanhemmat kävi kylässä ja kerroin heille. On ihan kamalaa vaan odottaa. Tämä on 3 keskenmeno. Tämän päivän oon kotona en menny töihin. Ihan kamalaa tuntea raskausoireita ja tietää samalla, että toinen on kuolemassa. Tuntuu tosi pahalta, että tein raskaustestin 4 viikkoa sitten, mutta alkion kehitys on loppunut. Oireita on, mutta pieni ei kasva. Ei ihan sitä mitä odotin. En tiedä uskaltaako tähän lähteä enää uudestaan. Tulevaisuudesta on hieman epävarmat fiilikset. Tämän kanssa on elettävä.💔

Hyvää syntymäpäivää!

Mulla oli niin kiva syntymäpäivä! Perjantai-iltana tuli kaveri mun luokse. Hän ilmotti mulle jo viime syksynä, että aikoo tulla mun luokse siksi viikonlopuksi, kun mulla on synttärit. Mietittiin mitä tehtäisiin ja päädyttiin menemään ensin kuntosalille ja siitä uimahalliin yhdessä. Lopuksi käytiin vielä pancho villassa syömässä. Oli niin hyvä ja mehukas kanahampurilainen! Illalla tein meille kevätkääryleitä ja katsottiin elokuvaa herkkujen kanssa. Saatiin eilen aamulla myös kinder kakku valmiiksi niin sitäkin herkuteltiin. Annoin kaverille kakkua ja muita herkkuja mukaan kotimatkalle. Hän kustanti mulle lahjaksi ruoan pancho villassa. Ja sain vielä kirjeen josta sanoi, että avaan sen vasta kun hän on lähtenyt. Avasin sen eilen illalla. Hän oli sinne kirjottanu kaikkee mitä ollaan lapsena tehty yhessä ja siitä, kun sairastuin masennukseen mitä mietteitä se hänessä sai aikaan. Kerto miten tärkee oon aina hälle ollu ja miten oon niin hyvä luovissa asioissa ja miten oon niin empaattinen ja mulle on helppo puhua. Itkuhan sitä tuli lukiessa. Ja varsinkin, kun hän oli sinne kirjottanu vielä, että miten ihana on ollu kasvaa yhdessä aikuisiksi. Sitä mietin tosi paljon ja itkin. On kyllä ollu tosi ihana lapsuus hänen kanssa. Niin persoonallinen lahja tuo kirje ja se olikin mun lemppari. Toki sen jälkeen, kun hän halus viettää mun synttäreitä ja tulla Helsingistä asti sen takia tänne Kuopioon. ❤️ On aina tosi kiva jutella ja puhutaankin kaikesta. 

Nyt mun ois tarkotus ottaa salijäsenyys ja alkaa käymään kuntosalilla. Ensimmäisen kerran on vaikea mennä yksin salille niin se, että käytiin eilen siellä yhdessä auttaa varmasti. Kun otan tuon lähisalin niin pystyn käymään sillä rannekkeella myös keskustan salilla ja uimahallissa. Kivaa vaihtelua, ettei ole vaan yksi sama paikka. 

Ois tarkotus, että menen käymään tässä lähiaikoinan heidän luona, kun on vielä helppo matkustaa. Kerroin kaverille raskaudesta ja hän sano, että arvasi. Kuulema oli kattonu mua keittiössä ja miettiny voisko olla. Jännää. Mutta mulla oli niin ihana syntymäpäivä! 💖

Mitä?!

 

Oli pakko tulla julkaisemaan heti tänne!

Lauantaista sunnuntaihin välisenä yönä näin sellasta unta, että olin raskaana ja mulla oli jo ultrakuvakin. Se missä ultrakuva oli ja millä tavalla yllätettiin läheisiä oli todella hellyyttävä, etten kestä. Oli läheisten raskauskuvia ja viimeisenä oli musta ja kumppanistakin kuva. Ja näiden kuvien jälkeen oli ultrakuva. Kun heräsin siitä unesta oli tosi varma olo, että hei nyt vois olla tärpänny. Mulla oli rinnat kasvanu ja ihmettelin sitä viime viikolla, että kuvittelenko vai onko tämä totta. Viikonlopun aikana ainakin ihmettelin ja mies huomas sillon saman.

Kävin vessassa enkä muistanu tehdä raskaustestiä mikä jäi harmittamaan kauheesti. Mulla ei oo oikein normi testit reagoinu vielä näihin aikoihin. Herkkiin versioihin oon saanu haaleeta viivaa. Mietin aluks, että teen päivällä, mutten uskaltanu tuhlata testiä. Ajattelin, ettei se päivä virtsasta erota mitään.

No tein sitten tänä aamuna testin, jonka tulosta sai ensin ootta ihan kamalan kauan. Varsinkin kun odottavan aika on pitkä. Meni joku 30 sekunttia, ennen kun se tikku alkoi edes reagoida millään tavalla. Noi ovulaatio testit reagoi samantien. Mutta tämä olikin sitten heti positiivinen, kun tikku alko toimimaan. En tiiä oliko joku huono erä, mutta muistelisin, että edellisillä ei ois menny näin kauan.

Mua viikonloppuna syöpötytti kamalasti. Nälkä tuli takasin paljon nopeemmin kuin yleensä ja muutenki tuntu, että ois voinu syödä vaikka kuinka paljon. Ruoan jälkeen oli nälkä ja sopiva olo samaan aikaan. Tuntu hassulle.

Sanoin tänä aamuna kumppanille, että ei oo kovin varma olo vielä, koska ens kiertoon lääkäri määräsi terolutit eli ne keltarauhashormonit. Pelottaa tottakai, ettei tämä pysy nyt kyydissä mukana, jos ei ole kelttarauhashormonia tarpeeks kehossa. Pelottaa myös onko se edes oikeassa paikassa. Oon kuullu, että jos kerkeää raskaus etenemään pidemmälle munanjohtimissa niin johdin voidaan joutua poistamaan. Tuntuu jännälle, että raskaus on asia jota toivoo ja pelkää samaan aikaan. Pelkää, että käy jotain koska onhan se myös vaarallista raskaana olevalle voi tulla komplikaatioita. Siinä laitetaan myös oma kroppa alttiiks pelottaville asioille, jos jotain pahaa tapahtuu. En tiiä oonko ainoa joka miettii näin, mutta noiden keskenmenojen jälkeen oon alkanu pohtia kaikkea. Ja niin kuin keskenmenon jälkeen voi myös tulla komplikaatioita niin sitä kautta oon miettiny paljon.

Eli mun oireita tällä hetkellä on kipeät ja turvonneet rinnat, selkä ollut reilun viikon jäykkä ja siksi vähän kipeä ja myös jatkuva nälkä. Välillä tulee myös kunnon nipistyksiä toispuoleisesti kohtua tai jopa munasarjoja. Päivittelen tänne lisää oireita, jos raskaus tulee jatkumaan. 💝

Kävin lääkärissä

 

Lääkäri käynti olikin positiivinen yllätys. Varasin itelleni naistentautien puolelle ajan pihlajalinnaan, että pääsin nopeasti vastaanotolle. Olin huolissani menkkamaisista jomotuksista jotka jatkuu pitkin kiertoa. En löytäny niille mitään järkevää selitystä ja pelkäsin jo, että mulla on jotain pahasti vialla tuolla alhaalla joka aiheuttaa kipua ja keskenmenoja. Lääkäri ultrasi munasarjat ja kohdun jotka oli ihan normaalin näköiset. Huojennus oli suuri. Kertoi, että pari syytä voisi olla mun kertomille kivuille ja yksi niistä voisi olla kohdun asento. En tajunnut kysyä itse lääkäriltä mitä tämä tarkoitti, mutta googlailin lääkärin tekstiä kotona ja sain selville, että mulla on taaksepäin kallistuva kohtu.

Kerroin lääkärille myös lapsihaaveesta ja kahdesta keskenmenosta. Hän kyseli mun kierrosta ja milloin viimeisin keskenmeno oli. Sanoi, ettei epäile tässä olevan muuta kuin keltarauhashormonin olevan liian matala mistä johtuu keskenmenot. Perusteli sillä, että raskaaksi olen kuitenkin tullut. Joillakin ihmisillä on keltarauhashormonia kehossa vähemmän kuin toisilla. Äidillä oli näin, joten voi olla hyvinkin todennäköistä, että mulla olisi sama. Hän kirjoitti mulle reseptin keltarauhashormoniin jonka aloitan ensi kierron 15 päivä. Se sattuisi noin loppu kuulle. Olin innoissani, kun lääkäri sanoi, että hänen mielestään pitäisi tärpätä ihan parin kuukauden sisään keltarauhashormonin aloittamisesta. Hän myös sanoi näkevänsä, että aihe on mulle stressaava eikä sen tekevän hyvää. Sen kyllä tiesinkin, ettei stressi tee hyvää, mutten ajatellu sen näkyvän minusta niin selvästi. Kehoitti yrittämään rentoutua. Luulen, että tuo keltarauhashormoni itessään laskee stressitasoja, kun tietää olevan joku apu nyt. Jännityksellä ootan auttaako tuo keltarauhashormoni. Se ainakin toi mulle toivoa tulevasta. 

30 päivä on se julkisen puolen lääkärin vastaanotto. En ole saanut aikaiseksi vielä perua sitä. Yritin yksi päivä, mutta sinne täytyy soittaa 8-10 välissä ja tänään taas unohdin. Laitan huomiselle muistutuksen. Nythän tuota lääkärin aikaa ei tarvita. Ei tässä voi muuta tehdä kuin odottaa auttaako tuo keltarauhashormoni, kun on munasarjat ja kohtukin jo ultrattu. Saa sen ajan vaikka joku muu. Nyt vain odotan sitä 100e laskua pihlajalinnasta. Se on omavastuuosuus jonka vain maksan, koska vakuutus. 

Huomasin aiemmin, että tuntui vähän pahalle viestitellä kaverin kanssa joka oli raskaana. Mutta juttelin tästä terapeutin kanssa ja hän sanoi, että muistaa sallia tunteet itelle mutta muistaa myös olla iloinen kaverin puolesta koska hän on myös halunnut lapsen ja on päässyt tuohon pisteeseen. Tänään käytiin syömässä yhdessä eikä enää ahdistanut jutella hänen raskaudesta. Nyt olin iloinen hänen puolesta. Onneksi juttelin terapeutin kanssa niin se vahvisti mun ajatuksia, että saan tuntea surua, mutta voin tuntea myös iloa. Toivottavasti myökin saataisiin pieni ja heistä tulisi kavereita keskenään. 🧡

Bullet journal tammikuu

Tässä olisi vuoden 2024 tammikuun bujo. Tästä tuli kiva, vaikka ei just sellanen mitä halusin. Ei oo niin hieno mitä tavottelin, mutta pääasia, että oli mukavaa maalata ja yllättävän hyvin onnistuin. 

Ehkä joskus vielä kehityn lisää ja saan vielä aidomman näköisiä maalauksia aikaan. Vielä ei olla siinä pisteessä, mutta ehkä joskus. 

Muutaman kerran meinasi vain hermo mennä, etten saa juuri sellasta jälkeä mitä halusin ja vain yhden kerran sain hermoromahduksen, kun vain itkin kattoessani mitä oon saanu aikaan. Siitäkin päästiin yli. 😄

Tosi nätti teema oli. Kaunis auringonlasku ja taivas vielä vähän sinertää. Kehittämistä vielä miten saan varjot näyttämään lumella paremmalta. Mutta ainahan sitä on kehittämistä jossain. Koskaan ei ole valmis ja se pitäisi muistaa.

Tämmönen siitä tuli. Mielestäni ihan kiva. Kunhan kaikki päivät oon saanu maalattua niin viimeistelen tämän ja maalaan muutaman puunlatvan tähän alas. Toivottavasti on motivaatioo sen verran, että jaksan tehdä loppuun asti vielä, kun olisi tehtävänä helmikuunkin bujo. 😀 Mutta toivotaan, että saan aloitettua sen vähän aiemmin eikä tulisi kiire sen kanssa. Sen näkee sitten.