Käveltiin tämän mun hoitokoiran Dimman kanssa ja vastaan tuli nainen koiransa kanssa. Pikasella vilkasulla ja katulamppujen valossa veikkaisin rodun olevan valkonen kääpiösnautseri. Ei se koiran reaktio vaan sen naisen reaktio. Koira alko rähistä Dimmalle. Tiiätte varmaan millasta rähiseminen nyt on. Sellanen kun koirat alkaa tapella ja yrittää kertoo toiselle olevansa pomo tai rajuissa leikeissä. Nainen nosti siinä vaiheessa koiran syliin, käänty niin ettei koira nähny meitä ja jutteli sille rauhalliseen sävyyn, koira jatko rähinää. Kun myö päästiin Dimman kanssa ohi, koira edelleen murisi ja rähisi, mitä nainen teki? Sano koiralle "hyvä", toisti tätä "hyvä" semmosella lempeellä äänellä, jolla palkitaan koiria hienosta käytöksestä. Siinä mulle tuli tosi huono olo sen koiran puolesta, joka luulee että kyseisessä tilanteessa kuuluu rähistä, koska sitä kehutaan siitä mitä se tekee. Ymmärrän kyllä että siinä tilanteessa nainen saatto olla neuvoton ja siks kävi lenkillä illalla ja teki mitä teki. Ja jos se ei keksiny muuta ratkasua jos se on yrittäny jo "kaikkensa". Mun teki mieli mennä naisen luo ja kysyä että tietääkö se mitä tekee tällähetkellä. Oisin halunnu kertoo miltä se näytti ulkopuolelta ja sellasen silmissä joka tietää vähän koirapsykologiasta. Luulis että terve järkikin sanoo että jos koiraa kehuu sillä hetkellä mitä se tekee, on sille palkinto oikeesta käytöksestä. Näin mielikuvan siitä miten oisin auttanu tätä naista tämän koiran kanssa. Pari ohitusta oltaisiin tehty, minulla tämä snautseri ja naisella Dimma. Näyttäisin miten minä toimisin kyseisessä tilanteessa. Snautserin rähinä alkais loppua ja ohitukset sujuis jo hyvin. Mutta miks en menny kysymään naiselta tilanteesta. Tietääkö se mitä tekee ja haluisko se apua. Koska eihän koskaan oo mukava lähtee lenkille koiran kanssa kun tietää sen alkan rähjätä toisille koirille. Siinä alkaa ite jo jännittää tilannetta että entä jos toinen koira tulee vastaan. Ja kun näkee toisen koiran, pulssi alkaa nousta, jännittyy ja jo oottaa sitä että koira toimii niinkuin toimii. Koira kyllä aistii remmin päästä jos ihminen alkaa jännittyy ja stressaa ja se voimistaa koiran reaktiota. Koira ajattelee että "hei, toikin on ihan jännittyny, nyt tapahtuu jotain, mun pitää valmistautua suojelemaan", koska sitä koirat tekee. Ne on omistajan kanssa kokoelämän ja on valmiita suojelemaan omistajaansa jos omaavat sellasen luonteen, koosta riippumatta. Nyt jäin miettimään tuleeko sen naisen ja koiran elämä olemaan tuollaista aina. Saako ne apua? Haluaisin auttaa, mutta en tiiä oonko vielä ees valmis neuvomaan ketään koirien koulutuksessa. Haluan ottaa vastuun vaan omasta koirasta. Ja vasta kun oon varma itestäni, mennä sitten neuvomaan muita jos ne apua tarviivat. Mutta mulle jäi nyt jotenkin paha olo tuosta kokemuksesta.