"En tiedä mitä ajatella. Ultra oli 5.2. Ultraaja sanoi ensin "Ainakaan kohdussa ei ole mitään. Katsotaan missä tämä raskaus sitten on." Lopulta löytyi nestepussi ja mahaa painellessa sieltä hyvin pieni alkio joka ei vastannut viikkoja mitä elettiin. Tämä olikin kohdussa muttei ollut kovin hyvin havaittavissa kokonsa vuoksi. Tämä käynti jätti enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Alunperinkään en suhtautunu tähän ultraan, että mukava mennä katsomaan. Mua pelotti alusta asti. Oisin halunnu kääntyä ovelta takasin. Oli sellanen olo, ettei tämä mene hyvin. Ultraaja ei osannut aluksi sanoa onko alkio edes kohdun sisällä. Mua mietityttää miksi se oli maanantaina vasta 6+1, kun menkoista laskettuna oisi ollu 7+4. Mä tiiän millon ovulaatio oli, kun tikutin sitä. Sikiökaiku löytyi, mutta sykkeestä ei ollu varmuutta, koska alkio oli niin pieni. Siellä liikettä näkyi, mutta kuulema oisi myös voinut olla mun omaa verenkiertoa. Heidän ultrauslaitteet ei ollu niin hyvät kuin kyssillä ja mietti laittaisko kontrolli ultraan suoraan kyssille. Mutta päätyi laittamaan viikon päähän 12.5. tuohon samaan neuvolaan ultraan ja jos alkio ei ole kasvanut niin silloin lähete kyssille."
Tuon kirjoitin viikko sitten. Tämä kuva on matkasta, kun kävelin ultrasta kotiin yksin huonojen uutisten kanssa. Viikonloppuna aloin vuotamaan vaaleanruskeaa verta ja rinnat ei enää aristanu niin paljoin kuin aiemmin. Mulla oli olo, ettei kaikki oo kunnossa, vaikka pahoinvointi jatkui. Tänään kävin kontrolliultrassa. Syke näkyi mutta hyvin hitaana eli kaikki ei tosiaan ole hyvin. Pieni on hiipumassa pois. Mun pitäis olla raskaana tällä hetkellä 8+4 mutta vastasi kokoa 6+2. Sain lähetteen KYS:iin 22.2. Jossa tarkastetaan raskauden tilanne ja mietitään jatkot. Ihan hirveää odottaa pienen hiipumista ja milloin kroppa päättää sen työntää ulos. Vai tuleeko ulos ollenkaan itse ja joudun raskauden keskeytykseen. Tämä päivä on ollu hirveä. Vanhemmat kävi kylässä ja kerroin heille. On ihan kamalaa vaan odottaa. Tämä on 3 keskenmeno. Tämän päivän oon kotona en menny töihin. Ihan kamalaa tuntea raskausoireita ja tietää samalla, että toinen on kuolemassa. Tuntuu tosi pahalta, että tein raskaustestin 4 viikkoa sitten, mutta alkion kehitys on loppunut. Oireita on, mutta pieni ei kasva. Ei ihan sitä mitä odotin. En tiedä uskaltaako tähän lähteä enää uudestaan. Tulevaisuudesta on hieman epävarmat fiilikset. Tämän kanssa on elettävä.💔
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti