Mitä?!

 

Oli pakko tulla julkaisemaan heti tänne!

Lauantaista sunnuntaihin välisenä yönä näin sellasta unta, että olin raskaana ja mulla oli jo ultrakuvakin. Se missä ultrakuva oli ja millä tavalla yllätettiin läheisiä oli todella hellyyttävä, etten kestä. Oli läheisten raskauskuvia ja viimeisenä oli musta ja kumppanistakin kuva. Ja näiden kuvien jälkeen oli ultrakuva. Kun heräsin siitä unesta oli tosi varma olo, että hei nyt vois olla tärpänny. Mulla oli rinnat kasvanu ja ihmettelin sitä viime viikolla, että kuvittelenko vai onko tämä totta. Viikonlopun aikana ainakin ihmettelin ja mies huomas sillon saman.

Kävin vessassa enkä muistanu tehdä raskaustestiä mikä jäi harmittamaan kauheesti. Mulla ei oo oikein normi testit reagoinu vielä näihin aikoihin. Herkkiin versioihin oon saanu haaleeta viivaa. Mietin aluks, että teen päivällä, mutten uskaltanu tuhlata testiä. Ajattelin, ettei se päivä virtsasta erota mitään.

No tein sitten tänä aamuna testin, jonka tulosta sai ensin ootta ihan kamalan kauan. Varsinkin kun odottavan aika on pitkä. Meni joku 30 sekunttia, ennen kun se tikku alkoi edes reagoida millään tavalla. Noi ovulaatio testit reagoi samantien. Mutta tämä olikin sitten heti positiivinen, kun tikku alko toimimaan. En tiiä oliko joku huono erä, mutta muistelisin, että edellisillä ei ois menny näin kauan.

Mua viikonloppuna syöpötytti kamalasti. Nälkä tuli takasin paljon nopeemmin kuin yleensä ja muutenki tuntu, että ois voinu syödä vaikka kuinka paljon. Ruoan jälkeen oli nälkä ja sopiva olo samaan aikaan. Tuntu hassulle.

Sanoin tänä aamuna kumppanille, että ei oo kovin varma olo vielä, koska ens kiertoon lääkäri määräsi terolutit eli ne keltarauhashormonit. Pelottaa tottakai, ettei tämä pysy nyt kyydissä mukana, jos ei ole kelttarauhashormonia tarpeeks kehossa. Pelottaa myös onko se edes oikeassa paikassa. Oon kuullu, että jos kerkeää raskaus etenemään pidemmälle munanjohtimissa niin johdin voidaan joutua poistamaan. Tuntuu jännälle, että raskaus on asia jota toivoo ja pelkää samaan aikaan. Pelkää, että käy jotain koska onhan se myös vaarallista raskaana olevalle voi tulla komplikaatioita. Siinä laitetaan myös oma kroppa alttiiks pelottaville asioille, jos jotain pahaa tapahtuu. En tiiä oonko ainoa joka miettii näin, mutta noiden keskenmenojen jälkeen oon alkanu pohtia kaikkea. Ja niin kuin keskenmenon jälkeen voi myös tulla komplikaatioita niin sitä kautta oon miettiny paljon.

Eli mun oireita tällä hetkellä on kipeät ja turvonneet rinnat, selkä ollut reilun viikon jäykkä ja siksi vähän kipeä ja myös jatkuva nälkä. Välillä tulee myös kunnon nipistyksiä toispuoleisesti kohtua tai jopa munasarjoja. Päivittelen tänne lisää oireita, jos raskaus tulee jatkumaan. 💝

Kävin lääkärissä

 

Lääkäri käynti olikin positiivinen yllätys. Varasin itelleni naistentautien puolelle ajan pihlajalinnaan, että pääsin nopeasti vastaanotolle. Olin huolissani menkkamaisista jomotuksista jotka jatkuu pitkin kiertoa. En löytäny niille mitään järkevää selitystä ja pelkäsin jo, että mulla on jotain pahasti vialla tuolla alhaalla joka aiheuttaa kipua ja keskenmenoja. Lääkäri ultrasi munasarjat ja kohdun jotka oli ihan normaalin näköiset. Huojennus oli suuri. Kertoi, että pari syytä voisi olla mun kertomille kivuille ja yksi niistä voisi olla kohdun asento. En tajunnut kysyä itse lääkäriltä mitä tämä tarkoitti, mutta googlailin lääkärin tekstiä kotona ja sain selville, että mulla on taaksepäin kallistuva kohtu.

Kerroin lääkärille myös lapsihaaveesta ja kahdesta keskenmenosta. Hän kyseli mun kierrosta ja milloin viimeisin keskenmeno oli. Sanoi, ettei epäile tässä olevan muuta kuin keltarauhashormonin olevan liian matala mistä johtuu keskenmenot. Perusteli sillä, että raskaaksi olen kuitenkin tullut. Joillakin ihmisillä on keltarauhashormonia kehossa vähemmän kuin toisilla. Äidillä oli näin, joten voi olla hyvinkin todennäköistä, että mulla olisi sama. Hän kirjoitti mulle reseptin keltarauhashormoniin jonka aloitan ensi kierron 15 päivä. Se sattuisi noin loppu kuulle. Olin innoissani, kun lääkäri sanoi, että hänen mielestään pitäisi tärpätä ihan parin kuukauden sisään keltarauhashormonin aloittamisesta. Hän myös sanoi näkevänsä, että aihe on mulle stressaava eikä sen tekevän hyvää. Sen kyllä tiesinkin, ettei stressi tee hyvää, mutten ajatellu sen näkyvän minusta niin selvästi. Kehoitti yrittämään rentoutua. Luulen, että tuo keltarauhashormoni itessään laskee stressitasoja, kun tietää olevan joku apu nyt. Jännityksellä ootan auttaako tuo keltarauhashormoni. Se ainakin toi mulle toivoa tulevasta. 

30 päivä on se julkisen puolen lääkärin vastaanotto. En ole saanut aikaiseksi vielä perua sitä. Yritin yksi päivä, mutta sinne täytyy soittaa 8-10 välissä ja tänään taas unohdin. Laitan huomiselle muistutuksen. Nythän tuota lääkärin aikaa ei tarvita. Ei tässä voi muuta tehdä kuin odottaa auttaako tuo keltarauhashormoni, kun on munasarjat ja kohtukin jo ultrattu. Saa sen ajan vaikka joku muu. Nyt vain odotan sitä 100e laskua pihlajalinnasta. Se on omavastuuosuus jonka vain maksan, koska vakuutus. 

Huomasin aiemmin, että tuntui vähän pahalle viestitellä kaverin kanssa joka oli raskaana. Mutta juttelin tästä terapeutin kanssa ja hän sanoi, että muistaa sallia tunteet itelle mutta muistaa myös olla iloinen kaverin puolesta koska hän on myös halunnut lapsen ja on päässyt tuohon pisteeseen. Tänään käytiin syömässä yhdessä eikä enää ahdistanut jutella hänen raskaudesta. Nyt olin iloinen hänen puolesta. Onneksi juttelin terapeutin kanssa niin se vahvisti mun ajatuksia, että saan tuntea surua, mutta voin tuntea myös iloa. Toivottavasti myökin saataisiin pieni ja heistä tulisi kavereita keskenään. 🧡

Bullet journal tammikuu

Tässä olisi vuoden 2024 tammikuun bujo. Tästä tuli kiva, vaikka ei just sellanen mitä halusin. Ei oo niin hieno mitä tavottelin, mutta pääasia, että oli mukavaa maalata ja yllättävän hyvin onnistuin. 

Ehkä joskus vielä kehityn lisää ja saan vielä aidomman näköisiä maalauksia aikaan. Vielä ei olla siinä pisteessä, mutta ehkä joskus. 

Muutaman kerran meinasi vain hermo mennä, etten saa juuri sellasta jälkeä mitä halusin ja vain yhden kerran sain hermoromahduksen, kun vain itkin kattoessani mitä oon saanu aikaan. Siitäkin päästiin yli. 😄

Tosi nätti teema oli. Kaunis auringonlasku ja taivas vielä vähän sinertää. Kehittämistä vielä miten saan varjot näyttämään lumella paremmalta. Mutta ainahan sitä on kehittämistä jossain. Koskaan ei ole valmis ja se pitäisi muistaa.

Tämmönen siitä tuli. Mielestäni ihan kiva. Kunhan kaikki päivät oon saanu maalattua niin viimeistelen tämän ja maalaan muutaman puunlatvan tähän alas. Toivottavasti on motivaatioo sen verran, että jaksan tehdä loppuun asti vielä, kun olisi tehtävänä helmikuunkin bujo. 😀 Mutta toivotaan, että saan aloitettua sen vähän aiemmin eikä tulisi kiire sen kanssa. Sen näkee sitten.