Pääseekö tästä yli?

On tuntunu aika kamalalle. Ensimmäiset päivät huonoista uutisista oli ihan hirveät. Olin ensimmäisen päivän omalla ilmoituksella poissa töistä, koska meillä saa olla 3 ensimmäistä päivää omalla ilmoituksella pois. Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen sairaslomasta. Siellä oli aivan ihana hoitaja, joka sanoi, ettei tälle päivälle ole enää lääkäri aikoja, mutta pärjäänkö huomiseen. Ihanaa, että huolehtivat. Seuraavana aamuna tämä hoitaja soitti itse mulle ja tarjosi lääkäri ajan samalle päivälle. Kävin lääkärissä, jossa oli myös aivan ihana nuori mieslääkäri joka tuntui hyvin sympaattiselle. Sain sairauslomaa 25.2. Asti eli melkein 2 viikkoa. Soittelin samalla töihin, että nyt oon sairaslomalla tuonne asti ja palaan sitten töihin. Samalla sovittiin, jos en pääse ensi viikolla loppuarvioon niin siirretään sekin. Ja eilen laittelinkin sinne viestiä, että voidaanko siirtää se aika. En tiiä millanen olo tulee torstain jälkeen niin en pysty lupaamaan jaksanko mennä perjantaina loppuarvioon ja mulle sanottiin, että ilmoittaa pari päivää etukäteen jos ei käy.

Tänään ois ollu fysioterapia, mutta peruin sen tänäaamuna. Onneks pääsin läpi soittamalla oli taas tehty niin vaikeeks. Mulla oli 45 min aikaa soittaa ja puhelimesta vaan kuuluu, että olemme kaikki varattuja soita myöhemmin uudestaan. Soitin 40 minuuttia minuutin-parin välein ja vasta viimesillä minuuteilla vastattiin. Tosi huono systeemi, kun ei ole mitään jonotusta tai takaisin soittoa. Ei välttämättä kaikki pääse sillon läpi.

Viimeyönä heräsin pieneen jomotukseen ja yritin siinä sit jatkaa unia. Se alko kehkeytymään pikkuhiljaa kovemmaks ja kävin 1g panadolin hakemassa. Siinä selailin sängyssä puhelinta puolisen tuntia eikä vieläkään auta lääke niin kävin 600mg buranan. Jatkoin sängyssä oottelua ja keskityin olemaan rentona. Vielä kului joku puolituntia eikä vieläkään ala helpottamaan niin kävin keittämässä vettä lämpöpulloon ja jatkoin makoilua sen pullon kanssa. Siitä joku puoltuntia alko vähän helpottamaan. Ei tuntunu enää jomotteluja, mutta krampit tuntu vielä napakoille niitä tuli ja meni jonkun aikaa. Yhteensä 2 h valvoin, että sain kivut kuriin ja uskalsin käydä nukkumaan. Huomasin myös, että sillon alko kunnon verenvuoto. Ja aamulla kun nousin sängystä olin hikinen ja huomasin seisaalteen ollessa, että nyt holahtaa verta kunnolla ja kiire tuli vessaan. Tuo varmaan oli jo sitä, että alkoi mennä itse kesken. Kello on nyt 12:30 suurinpiirtein enkä oo vielä tarvinnu ottaa lisää särkylääkettä. Välillä on juilinu, mutta päivällä tämän kanssa on paljon helpompi pärjätä. Mietin saiko tuon aikaan se, kun eilen kävin kuntosalilla ja laitoin sinne kuukupin. Huomasin samantien, että alko pieni jomotus, muttei se pahaks menny. Voihan se olla, että edesauttoi tämän keskenmenon edistymistä. Mutta tarkemmin selviää sitten torstaina ultrassa. Ikävä käydä ultrassa tämmösen asian takia, kun ei ole ilon aihe. Ensimmäinen ultra oli, mutta se muuttu hyvin nopeesti. 

Tällä viikolla ois ollu vaikka mitä menoja niin onneks sain niitä peruttua. Nyt tuntuu, että haluaa olla vaan kotona ja tehdä kivoja asioita. Ahdistaa pelkästään se, että oon sairaslomalla ja ois ollu lähes jokaiselle päivälle jotakin. En ois jaksanu. Onneks eilen oli terapia. Mikähän siinäkin on, että hävettää edelleen itkeä muiden nähden. Musta tuntu, että alko mennä ihan hyvin jo tässä loppuviikkoa kohden, mutta sunnuntaina alko tuntua jo tosi raskaalle. Toki sillon kävin kummitytön ja hänen äidin kanssa keilaamassa niin varmaan se, että oli tuntosarvet kokoajan aktiivisena niin olin ihan loppu kun pääsin kotiin. En selvästikkään oo vielä kunnossa. Pärjään tän olon kanssa, mutta jos tulee jotain ylimääräistä niin en jaksa. Kotona ruoan tekeminen oli yks iso työmaa jota välttelin. Onneks sain siihen apua niin kuin pyykin pesuunkin. Kyllä tämä on ollu mulle rankempaa mitä ajattelin. 

Naistenpolilla käyntikin oli ihan kamala. Se lääkäri oli tosi tylyn ja kylmän oloinen. Ei kirjoittanu mulle ees sairauslomaa vaan sanoi, että terapiaan pitäs olla yhteydessä ja mielialalääkkeet aloittaa. Määräsi sytotecit jotka aiheuttaa supisteluja, että saataisiin limakalvo tulemaan ulos, kun se oli vielä sentin paksuinen. Ei neuvonut kivunlievitystä ellen olisi itse kysynyt ja siihenkin tuumasi, että voin ottaa buranan. Eli ei kirjoittanut mulle kipulääkkeitä. Tottakai mainitsi myös mun painosta, että se voi aiheuttaa keskenmenoja. Vaikka mun paino ei ole niin korkea, että se estäisi lapsettomuushoidot. Ja terapeutti sanoikin mulle, että en minä nyt lihava ole vaikka mulla ylipainoa onkin. Oon saanu painoa tiputettua niin, että pitkän lihaskuntoharjoittelu harrastuksen jälkeen lopetan treenaamisen ja paino tippuu vähän lihaksista. Aloitan sen uudestaan painon pysyen samana. Lopetan taas urheilun ja paino tippuu. Noin oon saanu sitä tiputettua muuten se pysyy samana.