Cocopanda, mies, ahistus.

Oon tykästyny meikkaamaan. Cocopandalta oon tilannu ihanan meikkipaletin bh cosmeticks merkkisen ja oon tykänny tosi paljon. Siinä riittää pigmenttiä tosi paljon josta ihan yllätyin, positiivisesti tietenki. Sävytki on aivan ihania ja lämpimiä ja mun mielestä mulle sopii paremmin ehkä lämpimät kuin kylmät väsyt. Tilasin sieltä myös luomiväri primerin nyx:in. Siitäki oon tykänny tosi paljon. Sitten sellasen meikki pussukan joka sisälsi wet'n wildin meikkipohja primerin, color correctin ja settin sprayn ja oon tykänny noista kaikista. Tuli mulle kotiin myös eco toolsin sivellin setti mutten tykänny siitä kun siveltimet oli niin lyhyitä. Joten se lähti palautuksena takasin.

Mulle tulee meikkaamisesta tosi hyvä olo ja sen huomaakin varmasti. Huomaa myös että jos en jonakin päivänä meikkaa se aikalailla tarkottaa sitä että mulla on niin huono olo etten jaksa. Mutta tämä syksy nyt tuo huonoo oloo aika paljon mukanaan. Päivänvaloo on kokoajan vähemmän. Mutta pitää nyt kysellä tuolta terapeutilta siitä sähköhoidosta että mitä mieltä se on siitä. Tuossa kesällä hän ainaki sano että kesällä ei järjestetä sähköhoitoo että se alkaa syksyllä kuulemma uudestaan. 

Ja siitä ukosta. Tässä semmonen 3 kk varmaan ollaan nyt yhessä oltu. Mulla on oikein hyvä olo hänen kanssaan. Meillä on paljon yhteistä ja käyään päivittäin pokemonmetällä. :D Hän myös opetti mulle geokätköilyn saloja ja oon sitä hissukseen harrastellu. Aika hauska harrastus. Paitsi sillon kun samoiltiin metässä ja sain polttiaisen pureman perseeseen. Ei tuntunu oikein hyvältä, poltteli muutamia tunteja. Ai että, en nauttinu.

Kädet kohmeessa yritän kirjottaa kun tuli pelattua n. tunti dotaa nii on kerenny kädet jäähtyä. Verenkierto jotenki vammaa kun istuu paljon. No mut kohta pitää joka tapauksessa lähtee ajamaan terapiaa kohti. Mulla ois ollu viimeviikon keskiviikkona aika mutta mulla oli sillon niin paha olo etten jaksanu lähteä sinne. Sunnuntaina oli myös mutta en kerenny sinne, kun olin unohtanu paljonko sinne ajaa mun vanhempien luota, kun olin siellä viikonlopun. Sunnuntai oliki ihan kamala päivä kun en päässy terapiaan, tulin kotiin oli sotkusta ja ois pitäny alkaa siivoomaan heti eikä jaksanu kun oli niin kamala olo. Ja se ahisti lisää kun ei jaksanu siivota. Siirrettiin mun tietokoneen paikkaa keittiöstä vierashuoneeseen ja nettijohto ei yltäny sinne niin se romutti sitte lopullisesti. Harvoin itken, enkä itkeny kyllä nyttenkään. Mutta mulla oli niin kamala olo etten muistanu miten paljon ahistus voi sattua sisäisesti. Tuijotin lattialla istuessani vaan eteeni kun en jaksanu tehä mitään muuta. Pari tuntia meni siinä että aloin saada toimintakykyä takasin. Mies yrittiki kysellä multa mistä se olo tuli yms mutta vastailin vaan joo ja ei, en jaksanu puhua. Paha olo vaan vello sisällä. Muutaman tunnin jälkeen sitten makasin sängyssä miehen kanssa ja hän alko kutitella mua armottomasti jalkapohjista, loppujen lopuks se paha olo alko helpottaa, jonka jälkeen kerroinki miehelle mitä mulle tapahtu. Siinä pahassa olossa en jaksa enkä oikein osaa puhua. Mutta sen aikana mietin mistä se tuli ja kun se on ohi, kerron sille joka nyt oli näkemässä tilanteen että mitä tapahtu. 

Nyt sinne terapiaan...