Viikko sitten tutustuin äidin puolelta meiän oikeisiin sukulaisiin. Se että äiti on kasvattilapsi ollu niin meillä on sukulaisia jotka ei oo verisukua meille mutta minä pidän heitä ihan oikeina sukulaisina. Mutta tosiaan tutustuttiin serkkuun ja pikkuserkkuun. Kahen päivän ajan näin heitä ja ilmeisesti siitä että tutustuu uusiin ihmisiin, se vie multa niin paljon energiaa että mun pitäis saada ladata akkuja useempi päivä että jaksan taas olla pirteä ja tehdä kaikkee. No seuraavana päivänä tästä tutustumisesta tuli se serkun koira hoitoon. En kerenny huilaamaan vaan sain samantien koiran hoitoon. Vaikka koirat on ihania, niin olin niin väsyny henkisesti että se heijastu mun kroppaan. Hoidin koiran niin hyvin kuin pystyin ja omasta mielestä hoidinkin hyvin. Mutta välillä tuli sellasia oloja että ois tehny mieli alkaa itkemään, kun tuntu ettei vaan jaksa. Varsinki kun mun poikaystävä höyryttelee särkötupakkaa, niin siitä lähtevä suhina sai koiran haukkumaan, ja sitä ei kyllä jaksanu kuunnella kun olin huonommassa kunnossa sillon.
Viikko siinä tais mennä että jaksoin taas. Mutta oon ylpee itestäni että jaksoin koiran hoitaa ja serkku sai miehensä kanssa huoletta olla festarilla. :)
29 päivä ja 30 päivä tätä kuuta mulla hoidettavana taas tämä karjalankarhukoira kaksikko. Ja ens kuun alussa tulee kaverin kaks shelttiä mulle hoitoon. Tekemistä riittää. Mutta hyvä että kesällä tuleeki, koska sillon oon energisempi kuin talvella. Talvella ei pahemmin oo ollu koirien hoitoja.
Palailemisiin. :)