16 lokakuuta 2023

Ette usko mitä näin


Mä luulin, että teen vaan testin pois alta, jotta voin varmasti odottaa menkkoja alkavaks. Testissä ei näy mitään ja harmitus iskee. Ei tietenkään vieläkään, ei varmaan koskaan. Hampaita pestessä vilkuilen testi, ei hitto siinähän taitaa jotain olla! Ja niinhän siinä näkyi hentoinen vaaleanpunainen viiva. Ilo hyppäsi ensimmäisenä pintaan. Voiko tämä olla totta? Näänkö väärin. Mies heräs herätyskelloonsa ja tuli pesemään hampaitaan. Vilkaisee nopeasti ja siirtää testin syrjään. (Kerrottakoon, että aamusin hän ei oo mikään fiksuin kaveri tai nää kunnolla.) Kysyn hältä eikö hän nää mitään johon vastaa, ettei vielä kun aamuisin ei silmät oo vielä tottunu näin kirkkaaseen valoon. Hampaiden pesun jälkeen hän katsoo uudestaa, että kyllä siinä toinen haalea viiva on ja lähtee pukemaan vaatteita. Kysyn hältä muistaako kummassa testissä on aina kaks viivaa ja kummassa haaleakin viiva on positiivinen.(ovulaatio ja raskaustesti) Kuulema molemmissa pitää olla selkeät yhtä paksut viivat. Vai niin... Valaisen häntä ja hän tuumaa vaan, että älä nyt sitten stressaa. Viimeksikin muistan hänen sanoneen, ettei saa stressata ja pilata kaikkea. Uskon, että häntä myös pelottaa. Koska tätä hän on myös toivonut ja vuosi sitten meni kesken. Hän ei välillä ymmärrä miten minä otan hänen sanomisensa. Ei aina tajua, että joku hänen sanomisensa voi olla loukkaava, ei näe niitä samalla tavalla kuin minä herkkänä ihmisenä. Hänen adhd:nsa on tehnyt tästä vähän hankalaa. Mutta näistä ollaan myöhemmin puhuttu ja hän on tajunnu, että on ollut aika tylysti sanotti, kun valaisen miltä asiat on mulle kuulostanu. Ja on toivonut, jos sanoo jotain sellaista josta loukkaannun. Kertoisin sen hälle, koska ei hän tajua. Mutta palataan aiheeseen ensimmäisenä tuli itselle ilo tottakai kun tätä on yritetty, mutta samalla myös huoli meneekö loppuun asti, kun edellinenkin on mennyt kesken ja vuosi siitä vasta saatiin toinen plussa. Yritän olla rennosti. Jatkaa joogaamisesta joka rauhoittaa mua. Kuunnella rauhallista musiikkia. Olla mahdollisimman rennosti. Viime raskauden aikana stressasin paljon, koska pelotti. Se saattoi olla syy myös keskenmenoon, tai sitten se oli ihan normaalia. Tiedän, että monet alkuraskaudet päättyy keskenmenoon ja se alkoi taas vähän huolettamaan. Yritän jatkaa päivä kerrallaan eteenpäin liikaa murehtimatta, mutta kyllähän sitä kaikki se mitä läpi kävi viime vuonna tulee mieleen. Samoihin aikoihin plussasin niin toivon, ettei tässä enteile huonoa. Noh toivotaan parasta ja pelätään pahinta niinhän se menee. Yritän kuitenkin toivoa parasta ja olla liikaa pelkäämättä. Yritän olla onnellinen.

Terapeutti laitto mulle lähetteen labroihin viimeviikolla, kun edellisistä on niin kauan. Olin ollu jo useemman viikon tosi väsyny. Silloin ei ollut vielä edes ovulaatiota tapahtunut joten raskaus ei voinut olla syynä. Luulen, että mun mieliala oli vaan niin matalalla ja siksi olin töiden jälkeen reporankana sängyssä makaamassa ja toivomassa, että voisinpa vaan nukkua. Terapeutti ja äiti mietti voisko johtua ferritiinistä joten hän kirjotti lähetteen labroihi. Kerroin, että mulla on ollu raskausoireita, mutten oo ihan varma kuvittelenko ne vain. Hän kysyi haluanko raskaustestin samaan ja tuumasin, etten halua se selviää kyllä myöhemmin. Näitä labroissa otettavia raskaustestejä on tullut tehtyä muutamat vuoden aikana enkä uskonu enää tähän mahdollisuuteen enää niin paljon. Huomenna ajattelin käydä labroissa, jotka terapeutti kirjotti mulle ja otatan samalla raskaustestin. Haluan sieltä vielä vahvistuksen. Vaikka se vahvistus ei tule tuomaan mulle turvaa siitä, että tämä menisi loppuun asti. Mutta onhan tätä hankala uskoa. Toivotaan parasta. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti