Raskaustoive

Oon saanu kaikki mielialalääkitykset lopetettua! Puhuin terapeutille viime vuonna, että haluaisin joskus lapsen. Joten alkuvuodesta lääkäri alko tehä lääkemuutoksia. Luulin aluks että myö samalla vaihetaan uuteen lääkkeeseen mutta kävikin ilmi, että lopetetaan kaikki lääkkeet pikkuhiljaa ja jos alkaa näyttää siltä, etten pärjää ilman niin silloin aloitetaan lääkitys joka ei myöskään ois haitallinen sikiölle. Jos ja kun jossain vaiheessa raskautuisin.

Lopetin minipillerit n. 3-4 kk sitten. Seksuaalineuvolassa sanottiin, että hormonien normalisointumiseen menisi n. pari kuukautta. En osaa sanoo oliko jo jotain ensimmäisen kuukauden aikana pillereiden pois jäämisestä tapahtunu, vai oliko vaan kroppa sekasin kun pillerit jäi pois. 2 vuotta sitten olin puolvuotta ilman pillereitä niin ei mitään tuollaisia oireita ollu ja menkatkin jatku ihan suht säännöllisinä. Kun mulla oli viikon ajan oireita. Oli etovaa oloa, yöllä heräsin vessaan mutten päässytkään puoleentuntiin kun alko huimata niin paljon että vaikka konttasin valokatkasimelle niin meinasin kaatua. Tuntu että kaikki pyöri silmissä ja meinasin kokoajan kaatua vasemmalle. Se aiheutti myös tosi huonovointisen olon kun tuntu ettei ole kiintopistettä mihin katsoa. Nännit oli myös super arat. Mulla oli 2 viikkoo menkat myöhässä. Ja menkkojen lähestyessä oireet alko katoamaan. Tein n. viikko ennen oireiden katoamista selkeen haamutestin. Raskaustestissä näkyi selkeä haamuviiva. Mutta viikko sen jälkeen ei testi näyttäny enää mitään haamujakaan.

Tässä jännätään onko vieläkään tapahtunu mitään. Menkkojen pitäis alkaa vasta reilun viikon päästä ja mulla on ollu 2 viikkoo menkka jomotuksia. Ja pari päivää sitten alko semmonen tietty jomotus jonka tunnistin et menkkojen pitäis nyt alkaa. Siis NYT. Muttei oo ihan vielä kuitenkaan. Pari päivää sitten oli myös runsaammin ruskeeta vuotoo. Eilen ei ollu eikä tänäänkään. Toivon ettei alakkaan. Että ois tärpänny. 

Musta on niin ihanaa miten mies on ihan mukana tässä. Hiän on tsempannu mua tosi paljon kun oon alkanu epäröimään ja muutamia päiviä itkeny sitä pelkoa mitä sitten tapahtuu jos lapsi saataisiin. Koska se on jokaiselle niin erillainen kokemus. Ja mua pelottaa myös se että miten erityisherkkänä jaksaa. Mutta jospa kaikki sitten järjestyis. Ainakin haluan uskoo niin. Niitä huonoja päiviä varmasti on, mutta varmasti niitä hyviäkin. Ja ne kaikki kuuluu asiaan. 😊

Musta on niin ihanaa miten mies on ihan mukana tässä. Hiän on tsempannu mua tosi paljon kun oon alkanu epäröimään ja muutamia päiviä itkeny sitä pelkoa mitä sitten tapahtuu jos lapsi saataisiin. Koska se on jokaiselle niin erillainen kokemus. Ja mua pelottaa myös se että miten erityisherkkänä jaksaa. Mutta jospa kaikki sitten järjestyis. Ainakin haluan uskoo niin. Niitä huonoja päiviä varmasti on, mutta varmasti niitä hyviäkin. Ja ne kaikki kuuluu asiaan. 😊

Tsemppiä ja jaksamisia!💛