Piinapäivät

Nyt eletään taas niitä päiviä. Neljäs terolut kierto. Mun kierrot on kestäny noin 30 päivää. Nyt olisi kp 23 (kiertopäivä). Tässä kierrossa sain ensimmäisen kerran ovulaation kiinni. Tai ainakin niin uskon. Ei tainnut ihan plussa olla, mutta se olis varmaan plussaks yöllä muuttunu, kun illalla oli niin tumma. Arvioitu ovulaatio siis oli kp 15, joten ovulaatiosta olis nyt 8 päivää eli dpo 8 (day past ovulation eli päivät ovulaation jälkeen). Eiköhän alkanu taas alavatsa jomotukset ihan kuin menkat olis alkamassa. Mutta toisaalta nuo tuntemukset on ollut joka terolut kierrossa ovulaation jälkeen ihan menkkoihin asti. Musta tuntuu, että se keltarauhashormoni aiheuttaa näitä ns ylimääräisiä kipuja. 

Sen jälkeen, kun alotin terolutit niin kaikki ovulaatio merkit katos. En pystyny enää tunnistamaan kropan merkeistä milloin ovuloin ja se oli ihan hanurista. Ei tullu enää ovulaatiovuotoa eikä enää ollu sitä tuttua ovulaatio juilintaa, kun se juilinta muuttui lähes koko kierron mittaseks. Mä olin niin turhautunu, kun en yhtään tienny millon se tulee. Pari kiertoa kokeilin ovulaatiotesteillä sitä ettiä enkä löytäny sitä testeilläkään. Tuntu, että koko lapsihaave heitettiin menemään, kun kroppakaan ei enää toimi niin kuin ennen. Mutta ehkä kroppa tarvihti pari kuukautta aikaa tottua tuohon hormoniin jota joka kuukaus laitetaan kroppaan ns ylimääräisenä. Toivon ainakin, että ovuloin ihan normaalisti nyt. Mistäs sitä tietää, koska testit voi piikkiä näyttää, mutta se voi keskeytyä vielä sen jälkeenkin eikä siitä tiedä mitään.

Välillä tulee toivon kipinä, jos tällä kertaa ois tärpännyt. Mutta yritän pitää itteni kurissa, koska tämä toistuu jokainen kuukausi ja sitten taas pettyy, kun ne menkat alkaa. Ei saa liikaa toivoa se pettymys iskee kovemmin. Pitäis olla tekemistä, ettei kerkeä liikaa miettiä. Viikon päästä pitäisi menkkojen alkaa joten sitä odotellessa. Hyvä, että on tuo kuntouttava työtoiminta niin on 3 päivänä viikossa sen 4 tuntia jotain tekemistä millä saa vähän ajatuksia ajettua muihin asioihin. Toki ei ole sellaista päivää, etten miettisi entä jos, mutta päivä kerrallaan on mentävä tai tulee hulluksi. Nauroinkin kaverille, että piinapäivät menossa ja yritän olla ajamatta itseäni hulluksi. Niin helposti alkaa tuntea kaikkia oireita jos niihin tosissaan uskoo. Aamu jooga on ihana, kun elää hetkessä ja kuulostelee miltä mikäkin asento tuntuu ja missä tuntuu. Siinä on tietoisessa tilassa, ettei kerkeä miettiä kiertoa. Se on ihanaa ja rentouttavaa. 

Viime viikolla näin myös kummipoikaani joka on kuukauden ikäinen pieni. Kuukauden päästä on ristiäiset. Hän on niin kovin suloinen. Voi kunpa joskus itselläkin ois sellanen pieni. Sitä voi vaan nyt toivoa. Mutta en ajatellut, että tämä yrittäminen ois näin rankkaa henkisesti. Ja miten on niin vaikea raskautua tai saada raskautta etenemään loppuun asti. Miksi näistä asioita ei koulussa puhuttu? Kyllä ehkäisystä puhuttiin, mutta mun mielestä olis tärkeää kertoa myös, ettei se aina onnistu heti. Se voi olla pitkä ja kivinen prosessi.

Rakastan aforismeja ja laitoin tähän yhden lemppareistani. Tämä sopii moneen 💖

Tsemppiä ja halaus kaikille❤️