Reissu ja suuri pettymys

Käytiin tuossa mun vanhempien kanssa reissussa Kuusamossa. Sain järjesteltyä kuntouttavassa työssä työvuorot niin, että pystyn käydä reissussa. Viime vuonna en uskaltanu kysyä. Mulla on 3 päivänä viikossa ja se pitää tehdä. Ma, ke ja pe on mun työpäivät. Lähdettiin lauantaina reissuun niin siirrettiin mun työpäiviksi to, pe ja la niin pääsin mukaan. Kerkesin olla vaan 3 yötä Kuusamossa, mutta sekin oli jo tosi kiva. Pääsi rentoutumaan siellä kauniissa maisemissa luonnossa. Käytiin pyöräilemässä yksi päivä, kirppareilla, kävelyllä ja kävin kätköilemässä. Reumageot oli ihanan helppoja löytää, koska yleensä mulla on vähän hankaluuksia löytää normi kätköjä. Ne on niin hyvin piilotettu. 

Oli mukava reissu ja käytiin Haaparannassa. En oo koskaan ennen siellä käyny. Tulin linja-autolla takaisin kotiin. Vanhemmat vei mut Ouluun Haaparannassa käynnin jälkeen ja lähdin siitä linja-autossa takaisin kohti Kuopioo. 

Mutta arvatkaa kellä alko menkat. Mä olin jotenki varma, että tässä kierrossa ois tärpänny kun ei ollu menkkamaisia jomotuksia ennen menkkoja ja näin untakin, että oloin synnyttämään. Viimeksi tammikuussa kun näin unta siitä niin olin raskaana. Mutta tämän unen jälkeen aloin miettiä voisko olla, että kemiallinen raskaus. Että tulee menemään kesken. Ei ollu kovin luottavainen olo sen unen jälkeen. Mutta tämä oli varmaan jotain vittuilua mulle. Ei meille varmaan koskaan oo lasta tulossa. Kyllä harmittaa taas uskomattoman paljon. Oon ollu myös tosi väsyny tän päivän varmaan kun mieliala on niin maassa ja menkat. Eilen oli myös väsyny olo ja heikotti, mutta uskon sen johtuneen voimakkaasta vuodosta. Tänään vasta purkautu tunteet siitä pettymyksestä ja itkin paljon siivotessa yksin kotona. Jotain positiivista, ettei ole tarvinnut ottaa kipulääkkeitä menkkoihin. Mutta tämä on kyllä aika rankkaa.💔

Tänään aion pitää rentoutus päivän. Yritän ottaa rennosti, käyn kaupasta hyvää ruokaa, teen poppareita, laitan kynttilät ja katon jonkun elokuvan.

Tsemppiä kaikille jotka vaikeiden asioiden kanssa kamppailee. Muistakaa ettette oo yksin💝

Piinapäivät

Nyt eletään taas niitä päiviä. Neljäs terolut kierto. Mun kierrot on kestäny noin 30 päivää. Nyt olisi kp 23 (kiertopäivä). Tässä kierrossa sain ensimmäisen kerran ovulaation kiinni. Tai ainakin niin uskon. Ei tainnut ihan plussa olla, mutta se olis varmaan plussaks yöllä muuttunu, kun illalla oli niin tumma. Arvioitu ovulaatio siis oli kp 15, joten ovulaatiosta olis nyt 8 päivää eli dpo 8 (day past ovulation eli päivät ovulaation jälkeen). Eiköhän alkanu taas alavatsa jomotukset ihan kuin menkat olis alkamassa. Mutta toisaalta nuo tuntemukset on ollut joka terolut kierrossa ovulaation jälkeen ihan menkkoihin asti. Musta tuntuu, että se keltarauhashormoni aiheuttaa näitä ns ylimääräisiä kipuja. 

Sen jälkeen, kun alotin terolutit niin kaikki ovulaatio merkit katos. En pystyny enää tunnistamaan kropan merkeistä milloin ovuloin ja se oli ihan hanurista. Ei tullu enää ovulaatiovuotoa eikä enää ollu sitä tuttua ovulaatio juilintaa, kun se juilinta muuttui lähes koko kierron mittaseks. Mä olin niin turhautunu, kun en yhtään tienny millon se tulee. Pari kiertoa kokeilin ovulaatiotesteillä sitä ettiä enkä löytäny sitä testeilläkään. Tuntu, että koko lapsihaave heitettiin menemään, kun kroppakaan ei enää toimi niin kuin ennen. Mutta ehkä kroppa tarvihti pari kuukautta aikaa tottua tuohon hormoniin jota joka kuukaus laitetaan kroppaan ns ylimääräisenä. Toivon ainakin, että ovuloin ihan normaalisti nyt. Mistäs sitä tietää, koska testit voi piikkiä näyttää, mutta se voi keskeytyä vielä sen jälkeenkin eikä siitä tiedä mitään.

Välillä tulee toivon kipinä, jos tällä kertaa ois tärpännyt. Mutta yritän pitää itteni kurissa, koska tämä toistuu jokainen kuukausi ja sitten taas pettyy, kun ne menkat alkaa. Ei saa liikaa toivoa se pettymys iskee kovemmin. Pitäis olla tekemistä, ettei kerkeä liikaa miettiä. Viikon päästä pitäisi menkkojen alkaa joten sitä odotellessa. Hyvä, että on tuo kuntouttava työtoiminta niin on 3 päivänä viikossa sen 4 tuntia jotain tekemistä millä saa vähän ajatuksia ajettua muihin asioihin. Toki ei ole sellaista päivää, etten miettisi entä jos, mutta päivä kerrallaan on mentävä tai tulee hulluksi. Nauroinkin kaverille, että piinapäivät menossa ja yritän olla ajamatta itseäni hulluksi. Niin helposti alkaa tuntea kaikkia oireita jos niihin tosissaan uskoo. Aamu jooga on ihana, kun elää hetkessä ja kuulostelee miltä mikäkin asento tuntuu ja missä tuntuu. Siinä on tietoisessa tilassa, ettei kerkeä miettiä kiertoa. Se on ihanaa ja rentouttavaa. 

Viime viikolla näin myös kummipoikaani joka on kuukauden ikäinen pieni. Kuukauden päästä on ristiäiset. Hän on niin kovin suloinen. Voi kunpa joskus itselläkin ois sellanen pieni. Sitä voi vaan nyt toivoa. Mutta en ajatellut, että tämä yrittäminen ois näin rankkaa henkisesti. Ja miten on niin vaikea raskautua tai saada raskautta etenemään loppuun asti. Miksi näistä asioita ei koulussa puhuttu? Kyllä ehkäisystä puhuttiin, mutta mun mielestä olis tärkeää kertoa myös, ettei se aina onnistu heti. Se voi olla pitkä ja kivinen prosessi.

Rakastan aforismeja ja laitoin tähän yhden lemppareistani. Tämä sopii moneen 💖

Tsemppiä ja halaus kaikille❤️