Se oli sen lorun loppu

Eipä se sitten jatkunutkaan sen pidemmälle. Raskausviikolla 7 tuli keskenmeno. Aloin sunnuntaina päivällä vuotamaan verta aika paljon. Että se oli sen lorun loppu sitten. Toisaalta se oli ensimmäinen tärppi joten vähän ounastelinki, ettei se ehkä loppuun asti mene. Sen sunnuntain itkin ihan jonkun verran. Vaikka mua oli pelottanu tulevaisuus positiivisen raskaustestin jälkeen niin kyllä se myös harmitti kun se loppu.

Mulla peruuntu terapiakin pariks viikkoo kun terapeutti sairastu koronaan. Mielialat on heitelly keskenmenon jälkeen, on ollu hankaluuksia nousta sängystä aamusin ja aamulla herätessä iskee ahdistus ja päivisinki on alkanu olla sitä pientä ahistusta kokoajan läsnä. Sen kanssa pystyy vielä elämään ja toivon ettei tämä tästä pahene.

Viikko sitten torstaina oli nuotti valmennus ja käytiin tallilla rapsuttamassa hevosia ja poneja + grillaamassa kodassa. Oli kiva ja maadoittava reissu. Siellä rauhottui ihanasti. Viime torstaina oli myös nuotti ja käytiin matkuksessa kahdilla ja kierrettiin tiger kauppa. Jäin matkukseen nuotin jälkeen vielä kattelemaan kummitytön joulukalenteriin juttuja. Nyt sekin on valmis. En vielä oo päässy sitä antamaan ja hän menee kotiin vasta 6.12. niin ei oo kalenterilla kiire. 

Tässä pienet kuulumiset.