Miten mulla menee?

Pitää ihan käyä lukemassa mitä oon viimeks kirjottanu että osaan vähän kommentoida niitä. Juu, elikkä lääkemuutoksesta. Mulla lopetettiin sepram ja alotin brintellixin 10 mg ja edelleen menee lyrica mut sitä nostettiin 150 mg 2x päivässä. 2 viikkoo sitten alotin brintellixin ja oon jo huomannu mielialassa muutoksia, muttei onneks mitään suuria. Ehkä tämä toimii. Ja on muuten kallis lääke ja se oli osa syy miks mulle sitä aiemmin määrätty kun mun rahatilanne on ollu aika huono. Tuossa edellisessä postauksessa kun kirjotin että olin ilman mielialalääkettä niin omasta tahdosta alotin sen uudestaan kun mun olo alko mennä niin huonoks että tuntu siltä etten pärjää enää niiden olojen kanssa. Nyt mulla on ollu hoitokoiriakin ja kissojen hoitoja aika paljon, että tekemistä on ollu. Tällä hetkellä mulla on täällä hoidossa siskon jämtlannin ja ajokoiran sekotus. En huomaa siinä mitään ajokoiraan viittaavaa kylläkään. Ukkeli on vasta 5 kk ja on jo tosi iso kokonen. Tänään hakeevat koiran poikkeen niin pääsen miehen kanssa pyöräilemään. Ensimmäinen yö tämän Tessun kanssa oli aika hankala kun ulisi ja ulvoi kun ei oo aiemmin ollu kenenkään luona hoidossa, ollu aina omistajat mukana minne sit meneeki. Mutta nyt toisen päivän kohalla meillä on menny tosi hyvin. Mulla on sellanen namipallo jota se pyörittelee ympäri asuntoo parveketta myöten. Siellä se tykkää nukkua kun parvekkeen lattia on niin viilee ja siihen käy tuuli. Sisällä on aika lämmin vaikka parvekkeen ovi onki auki ja ikkunoita pidetään auki. Tietysti on järettömän kuuma ollu, että kun aurinko paistaa ikkunasta sisään nii laitan verhot ja ikkunat kiinni. Pitäis ottaa joku viikko se vanhempien koira tänne mun hoiviin kaapunkkiin. Ens viikolla tulee vielä kaverin koirat mulle hoitoon keskiviikosta sunnuntaihin. Sillä on 2 shetlanninlammaskoiraa. 

Terapiasta sen verran että käyn edelleen kerran viikossa. Terapeutilla on vaan niin täydet päivät että joskus käyn kerran kahessa viikossa. Ja kohta hän jääkin kesälomalle kuukauden ajaks. Saatan ottaa yhen terapia käynnin toiselta hoitajalta, jolla oon käyny muutaman kerran aikasemminki. Hän on myös tosi mukava ja hänellä on ihania englanninbulliaisia <3 Yhessä vaiheessa niin haaveilin itelle omasta bulliaisesta. Bulli ei oo haaveista lähteny minnekkään, mutta vaihtunu bullterrieriin :D Ne on vaan niin sulosia. Mun äiti sanoo niitä possun ja rotan sekotukseks, sen silmää ei oikein miellytä kyseinen rotu. Mutta varmasti oppis tykkäämään kun ois tekemisissä. Siihen pitäis vaan hetki säästää rahaa. 

Erosta sen verran että yksin olin pari kuukautta kun löysin itelle välittävän miehen. Ollaan hänen kanssa oltu yhessä jo reilu 2 kk. Aika menee nopsaan. Ihanaa kun hän ei oo ennakkoluulonen ja meillä on yhteistä tekemistä kuten pyöräillään, kätköillään, kävellään ja jahdataan pokemoneja. :D Ihanaa kun on mies joka tekee mun kanssa kaikkee, ettei tarttee yksin. Leivotaan myös yhessä ja laitetaan ruokaa. Siskon poikaystävä ei vaan tykkää hänestä koska on niin mustasukkanen. Ei oo koskaan ees tavannu mun miestä mutta se on vaan niin ennakkoluulonen ja mustasukkanen. Se on myös sellanen et siskon pitäis kuulema kysyä häneltä lupa jos on kauemmin esim. mun luona kylässä tai kaupungilla. Tosi kontrolloiva. Sisko onki sanonu ettei oo varma miten kauan jaksaa sellasta. Siskolla kuitenki anoreksia tausta niin pelottaa että jos hän ei saa ite päättää omasta elämästään, alottaa hän kontrolloimaan omaa syömistään, että on tunne siitä että konrolloi elämässään edes jotain. Toivottavasti tämä poikaystävä ymmärtää ja oppii antamaan enemmän tilaa. Munkin luona sisko oli vaan puhelimellaan kokoajan. Jos ei vastannu poikaystävän puheluun, tämä suuttu. Outo tapaus kyllä. Hyvänenaika jos on kylässä nii ei sitä kokoajan voi olla puhelimellaan. En tiiä sit onko tuo koira auttanu yhtään et kun sisko lähtee käymään jossain nii saa se poikaystävä kontrolloida sitä koiraa siskon sijaan. 

Mulla menee tällähetkellä ihan hyvin. Oottelen viikolla viikonloppua että mies tulee kotiin koska hän ajaa rekkaa. Kuukauden päästä luultavasti vaihtaa työpaikkaa että sais käydä kotoo käsin töistä. Viimekskin oli 2 viikkoo rekassa kun ei ajoaika riittäny tulla takas kotiin. Inhottava tuommonen kun oottaa kovasti. Mulla oli aika vaikeeta kun ootin kovasti ja sit ei päässykkään ja lääkemuutokset menossa niin itkukshan se meni. Ja teräkin kävi mielessä muutaman kerran mutta onneks jäi ajatuksen tasolle vaan. 

Jospa sitä jaksais käyä täällä kirjottelemassa vähän useemmin. 

                           Tässä siskon koira Tessu